Aamulla soittaessani Jonille hyvää koulupäivää oli meillä korvia hivelevä huuto kotona. Joni sanoi kuunnelleensa pentujen huutoa nyt jo 29vrk ja alkaa kuulemma mennä hermo ;)

Pentu pentuset halusivat pois pentulaatikosta hinnalla millä hyvänsä , mutta ollivat kuitenkin rauhoittuneet , kun Joni oli sanonut niille , että hiljaa!!

Illalla kävi taas pennunkatsoja - se kaikkein tärkein niistä - eli toisen pennun tuleva omistaja. Uuden perheen aussie-edustuskin sai nähdä pennut, Sintti kun ei niistä enää ole mustasukkainen. On oikein mukavaa,että saa seurata pentuja kovinkin pitkään,ennenkuin omansa valitsee. Tällä hetkellä on ihan sama mikä tuohon jää - molemmissa on jotain OIKEINKIN viehättävää . Eilen illalla pahimpaan ralliaikaan ajattelin , että MYYDÄÄN MOLEMMAT POIS JA HETI ;) Vaikka noita on vaan kaksi , niin niissä on kokopäivä työ . Nyt huomaa kuinka paljon enemmän niiden kanssa ehtii olemaan ja antamaan niille myös yksilöllistä aikaa- tehdäppä sama vaikka kymmenelle pennulle. Olen melko varma, että joku jäisi vähemmälle. Nyt tässä aletaan haistelemaan, että kummankohan pennun tämä mystinen"tuleva pennun omistaja haluaisi" . Jos ehdottomasti toisen niistä,niin asioistahan voi aina neuvotella ;o)

Önskan päivät menee pentujen kanssa telmiessä, ainoastaan koosta tietää kuka on isä ;)